Monet urheilijat ja valmentajat unohtavat, että teho (voima x nopeus) ei tarkoita pelkästään painojen nostamista, nopeusharjoittelua tai kuntopallojen hettämistä. Astuin aikoinaan itse tähän ansaan ja ajattelin, että kaikkia sellaisia harjoitteita oli vältettävä, joissa urheilijoiden piti havaita ympäristöä, kerätä informaatiota, tehdä päätöksiä ja toimia. Ajattelin, että minun täytyi vain lisätä kiloja tangossa ja lisätä urheilijoiden voimaa ja tehontuottokykyä. Jos onnistuin, niin työni oli tehty. Tämä oli yksi monista virheistäni.
Olen joutunut tutustumaan uudelleen ajatukseen teknisestä taitavuudesta korjatakseni tämän virheen. Törmäsin ensimmäisen kerran teknisen taitavuuden käsitteeseen lukiessani professori Yuri Verkhoshanskyn kirjallisuutta. Hän sattumalta plyometrisen harjoittelun isä. Hänen mukaan suorituskyvyn määrää kaksi päätekijää: motorinen potentiaali ja tekninen taitavuus.
Motorinen potentiaali kuvaa teoreettista kykyä tuottaa maksimaalinen määrä voimaa, jonka ihmiskeho voi tuottaa tietyssä tilanteessa. Sen määräävät asiat, kuten lihasten koko, lihassoluyyppi, jänteiden vahvuus jne. Motorista potentiaalia on helppo mitata – siksi pidän siitä.
Toisaalta tekninen taitavuus kuvaa sitä, minkä osan motorisesta potentiaalistaan urheilija pystyy hyödyntämään lajisuorituksessaan. Tämä on pohjimmiltaan tiedettä motorisen kontrollista ja liiketehokkuudesta.
Olin koulussa erittäin tyrmistynyt motorisesta kontrollista. Luulen, että teknisen taitavuuden käsitteen ymmärtäminen kesti useita vuosia. Teknisen taitavuuden suurin haaste on se, että sitä on erittäin vaikea mitata laboratoriossa. Sen arvioitiin tarvitaan ymmärrystä teknisen taitavuuden peruskäsitteistä ja valmentajan silmää.
On tärkeä vielä lisätä, että tekninen taitavuus tarkoittaa perustekniikoiden tehokasta käyttämistä lajisuorituksessa. Esimerkiksi pallon kuljettaminen tötsien ympäri jalkapallossa, käsien käyttö amerikkalaisessa jalkapallossa tai suunnanmuutosharjoittelu irrallaan pelikontekstista on tekniikkaharjoittelua. Tekninen taitavuus on taas sitä, kuinka hyvin opittuja perustekniikoita osataan käyttää lajiympäristössä, jossa toiminta saa alkunsa ulkoisesta informaatiosta. Tekniikkaharjoittelu luo pohjan tekniselle taitavuudelle, mutta tekniikka ja tekninen taitavuus eivät ole yksi ja sama asia. Niiden harjoitteluun käytössä olevat työkalut eroavat toisistaan merkittävästi.
Pähkinänkuoressa tässä on oppitunti, jonka opin: motorinen potentiaali ja tekninen taitavuus löytyvät kolikoin eri puolilta. Maksimaalinen lajisuoritus edellyttää molempien harjoittelua.
Muistat varmaan sen urheilijan, jolla oli valtava fyysinen potentiaali kuntosalilla, mutta hän ei koskaan kyennyt ulosmittaamaan sitä omassa lajisuorituksessa. Tällainen urheilija voi olla joukkuetoverinsa yläpuolella voimassa, nopeudessa ja tehossa. Mutta kun näet hänet lajisuorituksessa, niin hän ei saa mitään aikaan. Ehkä tällaisilla urheilijoilla on motorista potentiaalia ihan tarpeeksi, mutta he eivät ole teknisesti taitavia lajiympäristössään.
Muistele nyt sellaista urheilijaa, joka on melko keskinkertainen kuntosalilla ja ehkä hieman laiska, mutta hän saa lajisuorituksen näyttämään vaivattomalta. Aika näyttää hidastuvan, kun hän pelaa peliä. Lajisuoritus muuttuvassa kaoottisessa ympäristössä on hänelle kuin Matrix elokuva. Fyysisistä puutteistaan huolimatta hän erottuu pelikentällä muiden joukosta. Valtavan teknisen taitavuuden ansiosta hän hyödyntää kaikken hänen käytössään olevaa motorisen potentiaalin.
Jokaisesta sukupolvesta löytyy urheilijoita, joilla on nippu motorista potentiaalia JA taidollinen kyky hyödyntää sitä lajisuortuksessa. He ovat kuitenkin erittäin huonoja esimerkkejä, koska me ajatellemme heidän olevan parhaita pelkästään uskomattoman motorisen potentiaalinsa ansiosta.
Laadukkaassa suorituskykyharjoittelussa kyse on siitä, kumman näistä kolikon eri puolilta löytyvän kahden eri tekijän kanssa urheilija kamppailee ja niiden korjaamisesta. Ilman sitä huippuluokan suorituskyky ei valitettavasti tule esiin.
Jos urheilija ei harjoittele teknistä taitavuutta, niin hän harjoittelee vain 50% potentiaalistaan. Urheilijoiden tulisi käyttää yhtä paljon aikaa teknisen taitavuuden kehittämiseen kuin motorisen potentiaalin kehittämiseen.
Kaikki urheilijat oppivat kiihdyttämään, spurttaamaan, vaihtamaan suuntaa, juoksemaan sivuttain jne. Urheilijat eivät todennäköisesti asetu mekaanisesti vamma-alttiisiin asentoihin, kun heitä opettaa liikkumaan tehokkaammin. Tällöin he saattavat madaltaa vammariskiä. He pystyvät myös tuottamaan enemmän voimaa spurteissa, hyppyissä, kontaktitilanteissa, kun he oppivat hyödyntämään motorista potentiaaliaan paremmin. Tehokkaamman liikkeen ansiosta he voivat myös säilyttää tietyn liikenopeuden samalla, kun he käyttävät pienempää osaa motorisesta potentiaalistaan. Tämä lisää taloudellisuutta ja vähentää väsymystä.
Teknisen taitavuuden paras puoli on kustannus-hyötysuhde. Motorisen potentiaalin parantaminen on työlästä mitä korkeammalle tasolle edetään. Mitä korkeammalle tasolle mennään, niin sitä enemmän urheilijan täytyy tehdä töitä saavuttaakseen edes 2-3% kehityksen. Vertaa tätä nyt tekniseen taitavuuteen: muutamalla yksinkertaisella ja hyvin sijoitetulla valmennusvihjeellä voi olla huomattava ja lähes välitön vaikutus suorituskykyyn ilman ylimääräistä väsymystä tai työlästä viikkojen ja jopa vuosien harjoittelua.
Kokeile tätä esimerkkiä: juokse 40 metriä niin nopeasti kuin pystyt asettamalla kädet pään päälle. Kun olet levännyt viisi minuuttia, niin juokse 40 metriä kädet vapaana ja vertaa aikojasi keskenään. Ilmeisesti voit odottaa juoksevasi paljon nopeammin toisella kerralla. Motorinen potentiaalisi ei ole muuttunut, joten mistä parannus johtuu? Teknisestä taitavuudesta.
Hyvä analogia teknisestä taitavuudesta on seuraava: tekninen taitavuus on kuin ajaisit autoa formularadalla. Jos laitat Kimi Räikkösen ratin taakse, niin hän saa teknisellä taitavuudellaan jokaisen pisaran auton tehosta irti ja hän kiertää radan niin nopeasti kuin autolla pystyy. Jos laitat puolisokean sunnuntai-kuljettajan ratin taakse samalle radalle, niin suorituskyky on tuomittu kärsimään, vaikka auton suorituskyky (motorinen potentiaali) on täysin sama.
